Pihalintujen talviruokinnalla voi olla suuri merkitys niiden selviytymisessä pitkien pakkasjaksojen ja lumikinosten keskellä. Lintujen ruokinta tuo pihapiiriin myös mielenkiintoista seurattavaa talven kohmettamaan huuruiseen maisemaan.
Lintujen talviruokinnan voi aloittaa, kun ensimmäiset pakkaset alkavat ja maa saa lumipeitteen. Kerran aloitettua lintujen ruokintaa tulisi jatkaa läpi talven. Näin ruokinnan varaan tukeutuneet lintuyksilöt selviävät pihapiirin ympäristössä talven hankalimman vaiheen yli. Jos ruokinta lopetetaan kesken kovimpien pakkasten, pihan siivekkäät voivat joutua jopa suuriin vaikeuksiin.
Tyyli on vapaa
On monta tapaa hoitaa talviruokinta ja lintulautoja on joka lähtöön. Lähes jokaisessa itse tehdyssä lintulaudassa näkyy tekijänsä käden jälki. Usein nähtävissä on myös ripaus huumoria pikku kikkailujen muodossa. Tuotekehitystä siis tapahtuu ja monet lintujen ruokkijat muokkaavatkin lintulautojaan kekseliäämmiksi talvi talvelta, kunnes omasta mielestä se ”täydellinen” malli lopulta löytyy. Mutta ei kaikkea tarvitse tehdä itse. On myös täysin ”ok” ostaa valmis lintulauta kaupasta, jos omat kädet eivät sen tekemiseen taivu.
Säkkitolkulla siemeniä
Talvilintujen ruokkijoita on joka lähtöön. Ruokinta voi olla suhteellisen pienimuotoista näpertelyä tai lähes ”teollisen mittakaavan” toimintaa. Talven aikana voi parhaimmillaan kulua kymmeniä tai jopa satoja kiloja auringonkukansiemeniä, maapähkinöitä, kauraa, siemenpatukoita ja -palloja, sekä siansilavaa, joka on erityisesti tiasten, tikkojen ja närhien suosiossa.
Ornitologi Hannu Lehtoranta Juuan Vuokon kylältä on innokas talvilintujen ruokkija. Hän aloittaa ruokinnan jo hyvissä ajoin syksyllä ja lisää ruokinnan määrää talven mittaan. Lintujen ruokaa kuluu hurjasti.
Pikkulinnut koiranhäkkiin
”Olen laittanut arvokkaammat pikkulintujen eväät sisälle verkkorakenteisiin koirankuljetushäkkeihin. Näin närhet, harakat ja tikat eivät mahdu niiden pariin mellastamaan. Tämä innovaatio toimii yllättävän hyvin”, Hannu kertoo.
”Närhille ja harakoille olen rakentanut hieman taaksemmaksi oman ’närhilän’, jossa nämä lajit voivat vierailla vapaasti. Närhille olen tarjoillut myös edullista koiranruokaa, se tuntuu niille kelpaavan. Rasvaista ihraa ei kauppojen lihatiskeiltä enää helposti löydy. Se on harmi, koska sille olisi ruokintapaikalla kovasti kysyntää”, Hannu harmittelee.
Viihdettäkö vain, vaiko vakavaa toimintaa?
No, miten tärkeänä näet lintujen talviruokinnan? Onko tämä vain kiva tapa tarkkailla talvilintuja? Vai onko tällä oikeasti merkitystä lintujen selviytymisen näkökulmasta?
”Kyllä ruokinnalla on merkitystä. Talitiaisella ei ole luontaista ruoan varastointikykyä, kuten muilla metsätiaisilla, joten niiden paikalliseen populaatioon ruokinnalla voi olla vaikutusta. Keltasirkuille ruokinnalla näkisin olevan myös merkitystä. Maatalouden väheneminen näkyy ”ruokapulana”, joten keltasirkut voivat olla varsin riippuvaisia talviruokinnasta,” Hannu kertoo.
”Ja kyllähän lintulaudat tarjoavat isolle joukolle ihmisiä myös viihdykettä. Tätäkään puolta ei ole syytä väheksyä. Vanhemmille ihmisille lintujen seuraaminen voi olla päivän kohokohta, kun keittiön ikkunasta ei talvella paljon muuta katsottavaa juuri ole,” Hannu muistuttaa.
Lautavieraat vaihtelevat maiseman mukaan
Kaupunkipihoilla ja maaseudun ruokinnoilla lajisto on erilaista. Kaupunkiolosuhteissa vakiovieraita ovat sini- ja talitiaiset, pikkuvarpuset ja mustarastaat. Tuusulan Rusutjärvellä, Etelä-Suomessa, mistä jutun lähtövideo on peräisin, valtalajeina ovat punatulkut ja mustarastaat. Tiaisia on vähän – vain muutama tali- ja sinitiainen käy. Punatulkkuja voi olla kerralla helposti parikymmentä. Myös keltasirkut kuuluvat vakiokalustoon. Vielä helmikuussa ruokinnalla sinnitteli yksinäinen järripeippo ja satunnainen tikli. Närhet mellastavat päivittäin. Hömötiasta ei ole näkynyt kymmeneen vuoteen, vaikka ruokinta sijaitsee vanhan maalaistalon pihapiirissä. Töyhtötiainen näyttäytyi vielä pari talvea sitten, nyt sekin puuttuu kokonaan. Takametsä on pistetty pinoon, liekö sillä vaikutusta?
Mitä sitten tarjolle?
Linnuille voi tarjota auringonkukansiemeniä, joko kuorittuna tai kuorineen. Keltasirkut syövät mielellään kauraa. Murskatut maapähkinät tuntuvat houkuttelevan paikalle varsinkin närhiä, mutta ne kelpaavat muillekin linnuille, oravasta puhumattakaan. Myös valmiit siemenseokset tekevät varmuudella kauppansa, kunhan ruokintapiste on muuten kunnossa ja hyvällä paikalla. Ruokintapaikka kannattaa asetella niin, että lähistöllä on suojaa antavaa kasvillisuutta – tiheä kuusi, orapihlaja-aita tai muu pensas. Linnut tarvitsevat turvapaikan, jos varpushaukka ilmestyy.Hyvä näköyhteys lintulaudalle on kaiken a ja o. Sijoita lauta niin, että näet sen keittiön tai olohuoneen ikkunasta, muuten menetät koko viihdeosuuden. Harvinaisempiakin vieraita voi laudalla käydä: esimerkiksi pähkinänakkeli, tai viimeaikoina runsastunut harmaapäätikka. Joskus varpuspöllö tai varpushaukka pöllyyttävät pienempiään, joten pieneen draamaakin voi olla hyvä varautua. Tämän voi luokitella osaksi luonnon kiertokulkua, joten se kannattaa yksikertaisesti vain hyväksyä.
Tietoisku
1. On hiukan kiistanalaista, onko pakkaskaudella maahan levitetyillä siemenillä lintujen tauteja lisäävä vaikutus. Toki ruokinta-alueelle voi ilmaantua ei niin toivottu rotta tai hieman harmittomampi metsähiiri. Osa linnuista saattaa sairastua talven mittaan joka tapauksessa, riippumatta siitä, miten lintujen talviruokinta on hoidettu.
2. Muista sijoittaa lintulauta niin, että sinulla on siihen esteetön näköyhteys. Näin pääsen pääset parhaiten jyvälle, mitkä lintulajit piharuokinnalla käyvät. Pidä kirjaa lajeista ja lintujen lukumääristä. Voit laskea montako eri lintulajia ruokinnallasi vierailee, talvet eivät aina ole veljiä keskenään.
3. Jatka kerran aloitettua ruokintaa kevääseen saakka kunnes pakkaset hellittävät ja maastoon alkaa ilmestyä lumettomia laikkuja. Kun maa sulaa, on aika haravoida ruokintapaikka ja siirtää lintulauta varastoon. Ankaran takatalven koittaessa, voi ruokinnan aloittaa hyvällä syyllä uudelleen.
4. Joskus lintulaudalla voi vierailla petolintu, varpuspöllö tai -haukka. Petolintujen saalistuskäyttäytyminen on osa luonnon kiertokulkua, sillä niidenkin on syötävä. Joskus varpushaukka voi asettua apajille pidemmäksikin aikaa.